FL-kolumni: Sixpackin paluu
Voi kai sen sanoa ääneen: aikamoinen show´han tämä oli! Konsensusten Suomi hyvästeltiin näissä monivaiheisissa hallitusarpajaisissa, jotka huipentuvat alkavalla viikolla sixpackin paluuseen. Olen itse veikannut sen verran monta kertaa väärin jo tämänkin lehden palstoilla, että en enää esitä veikkauksia – ainoastaan toivomuksen: olisihan se hienoa, jos maassa olisi hallitus juhannukseen mennessä. Olisi kovin epäsuomalaista, ellei näin olisi.
Kaikki kilpistyi oikeastaan siihen, ettei vaalien supervoittaja halunnut lunastaa sitä paikkaa, joka sille olisi ilman muuta kuulunut. Mitä hyötyä on vaalivoitosta, jos ei ole aikomustakaan olla mistään vastuussa? Läheltä seuranneena tiedän, että hallitustunnustelija Jyrki Katainen tuli perussuomalaisten tavoitteissa vastaan ennennäkemättömän pitkälle. Kultalusikalla tarjottiin lopulta erivapautta, jonka mukaan perussuomalaiset olisivat voineet äänestää hallituksessa hallituksen luottamusta vastaan tärkeimmissä EU-kysymyksissä. Suomeen olisi muodostunut enemmistöhallitus sisäpolitiikassa, vähemmistöhallitus EU-politiikassa. Tämäkään ei Soinille käynyt. Lopulta näytti selvältä, että ei ole sellaista hallituskokoonpanoa, johon Soini joukkoineen olisi sitoutunut mukaan. Herää kysymys, oliko puolueella hallitushaluja missään vaiheessa, alun alkaenkaan.
Perussuomalaisilla on 39 kansanedustajaa, ja heidän kannatuksensa on 19,1 prosenttia. Sillä ei yksin koko Suomen Eurooppa-politiikan suuntaa muuteta. Edustuksellisella demokratialla ja suomalaisella parlamentarismilla on lukemattomia hyviä puolia, mutta myös joitakin vähän hankalia. Yksi niistä on se, että politiikkaa tehdään kompromissien kautta. Mitä siitä tulisi, jos yksikään puolue ei olisi valmis joustamaan senttiäkään omista tavoitteistaan?
Kokoomuksen, sosiaalidemokraattien, vihreiden, vasemmistoliiton, kristillisdemokraattien ja RKP:n yhteishallituksesta, sixpackista, tuskin tulee yhteen hitsautunut unelmatiimi, mutta sanovat, että järkiavioliitotkin voivat toimia. Jyrki Katainen on hoitanut poikkeuksellisen vaikeat neuvottelut reilusti ja nöyrästi ja saanut siitä neuvottelukumppaneiltaan tunnustusta. Tältä pohjalta voidaan olla luottavaisin mielin, että Suomen tuleva pääministeri sovittelee nekin erimielisyydet, joita kaikkia ei voida välttää, kun oikeisto ja vasemmisto kohtaavat samassa hallituksessa. Ehkä tie ei olekaan niin kivinen kuin mitä voisi lehtien palstoilla olleiden rähinöiden perusteella päätellä.
Ruotsissa ei vastaavaa hallituksenmuodostusongelmaa pääsisi syntymään. Siellä puolueet ovat jakautuneet jo vaalien alla kahteen eri koalitioon, joiden väliltä ihmiset äänestävät. Hallitusohjelma on yhtä kuin voittavan koalition vaaliohjelma. Vastaavaa voisi ainakin teoriassa olla piristävää kokeilla Suomessakin, vaikkakaan en usko, että jakolinjat menisivät perinteisesti oikeisto-vasemmisto –akselilla. Voi olla, että silloin päästäisiin äänestämään liberaalin, Eurooppa-myönteisen ja nationalistisen, muutosvastarintaisen Suomen väliltä. Ehkä tämä äänestys käydään presidentinvaalien toisella kierroksella, kuka tietää.
Ensi viikonloppuna juostaan Suvi-illan kympit, puolikkaat ja kokonaiset. Itsellä ovat jääneet juoksut sen verran vähiin viime aikoina, että tulen todennäköisesti konttaamalla maaliin. Nyt peukut pystyyn, että toimitusministeristön ulkoministerin toisen jalan penikka tekee ihmeparannuksen, sillä muuten jää tapahtuman suojelijalta juoksut väliin.
Onnea Suvi-ilta 20 vuotta! Nautitaan kesästä ja Forssan seudun monista upeista kesätapahtumista.
