Sanni Hämeen Sanomien Sunnuntaidebatissa: Syrjäytymisellä ei ole hintalappua
Suomessa on viiden vuoden kuluttua 100 000 työikäistä nykyistä vähemmän, kun väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat siirtyvät joukolla ansaituille eläkepäiville. Samaan aikaan Suomi räpiköi kuiville kansainvälisestä talouskriisistä, joka onnistuneen elvytyspolitiikan ja velanoton takia ei 90-luvun laman lailla iskenyt suomalaisiin työpaikkoihin ja kotitalouksiin.
Kymmenen miljardin euron kestävyysvajetta paikatessa tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät voimat tekemään töitä. Ja jotta kaikille riittäisi urakkaa, tarvitaan uusia, suomalaisia tulevaisuuden työpaikkoja.
Samaan aikaan viisi suomalaista nuorta jää joka päivä eläkkeelle. Eläkkeelle – työkyvyttömyyden takia kokonaan työelämän ulkopuolelle. Ylivoimaisesti tärkein syy on mielenterveysongelmat. Samaan aikaan kun iäkkäiden masennuksesta johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys ovat vähentyneet, nuorten ja aikuisten käyrä osoittaa huolestuttavaa kasvua. Kelan tuoreen tilaston mukaan vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi yhteensä 2612 alle 30-vuotiasta. Luku on suurempi kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Kyse on pääasiassa synnynnäisistä tai varhaislapsuudessa ilmenevistä vakavista sairauksista, jotka edellyttävät loppuelämän hoitoa ja kuntoutusta.
Lisää huolen ja murheen lukuja: joka vuosi noin 15 000 suomalaista peruskoulun lopettanutta nuorta jää tai jättäytyy tyhjän päälle ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Viiden vuoden kuluttua näistä nuorista 39 prosenttia – siis yli kolmannes – on keskimäärin edelleen työelämän ulkopuolella ja vailla ammattia. Nämä nuoret on asiantuntijoiden mukaan käytännössä hävitty työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kaikkiaan vuonna 2008 työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella oli noin 60 000 nuorta, joista vain puolella oli pelkkä peruskoulututkinto. Kaikki eivät suinkaan ole työmarkkinoiden ulkopuolella vapaaehtoisesti. Hämeessä oli helmikuun lopussa työttömänä 2482 alle 25-vuotiasta.
Meillä on käsissä kaksi isoa ongelmaa: työkyvyttömien nuorten määrän kasvu ja työhaluisten ja –kykyisten nuorten työttömyys. Työelämän ulkopuolelle kadotettu nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle 60 ikävuoteen mennessä miljoona euroa menetettyinä verotuloina, käytettyinä tulonsiirtoina ja erilaisina kuntoutus- ja terveyspalveluina. Elämänmittaisella inhimillisellä kärsimyksellä – syrjään jäämisellä – ei ole hintalappua.
Kun puhutaan työurista, puhutaan liian usein pelkästä eläkeiästä. Huomio kannattaisi siirtää työurien alkupäähän, missä todelliset ratkaisut – kuten ongelmatkin – syntyvät. Jos me emme pysty saamaan nuoria ihmisiä työelämän syrjään kiinni, se heijastuu nopeasti myös ikäihmisten elämään. Hyvinvointivaltiomme rahoituspohja ei kestä enempää menetettyjä ikäluokkia. Kuka maksaa eläkkeet ja hoivan, kun työtä tekevät ikäpolvet pienenevät jo luonnostaankin?
Nuorten mielenterveyspotilaiden kuntoutuksesta on saatu rohkaisevia tuloksia. Jokainen satsattu euro maksaa itsensä takaisin. Oppisopimuskoulutus voi olla ratkaisu niille nuorille, jotka eivät ole ”lukumiehiä tai -naisia”. Kymppiluokka voi kirkastaa ajatuksia, jos vain sellaiseen on mahdollisuus ja vaihtoehdosta on tietoa tarjolla. Opinto-ohjaus voi helpottaa oman alan löytämistä. Varhaisella puuttumisella ja ongelmien ennaltaehkäisyllä voidaan säästää miljoonissa.
Ratkaisuja ongelmiin kyllä löytyy, jos vain löytyy poliittista mielenkiintoa.
Sanni Grahn-Laasonen
Sanni Grahn-Laasonen on ulkoministeri Alexander Stubbin avustaja, valtiotieteiden maisteri ja hämäläinen kansanedustajaehdokas (kok).
