Politiikan toimittajat maalailivat protestivaaleja

Kuuntelin tänään politiikan toimittajien mielenkiintoisen paneelin vaaliasetelmista ulkoministeriön lehdistö- ja kulttuurivirkamiesten pressipäivillä. Edustustoissamme ympäri maailmaa työskenteleviä virkamiehiä kiinnosti muun muassa, kuinka selittää ilmiötä nimeltä “perussuomalaiset” ulkomaisille toimittajille. Yhtä mieltä oltiin ainakin siitä, että maailmalla trendinomaiseen äärioikeistoliikkeeseen heitä ei pidä sotkea. Suomen protestiliike on pikemminkin vasemmalla – vaihtoehtona perinteiselle vasemmistopuolueelle, SDP:lle, joka useamman panelistin mukaan on unohtanut ydinkannattajansa.

Eduskunnassa vallitsee tätä nykyä sähköinen tunnelma. Istuvat edustajat ovat huolissaan omasta jatkostaan. Uskon monestakin syystä, että uusille nousijoille on näissä vaaleissa enemmän sijaa kuin aiemmin. Tai toivon ainakin. Istuskelin pitkän tovin Keskustan Annika Saarikon kanssa kuppilassa. Meistä on tullut tosi hyviä ystäviä puoluerajojen yli. Annikasta on helppo tykätä. Kuten joka torstai, osallistuin Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokoukseen ja seurasin kyselytunnin.

Kävin myös pitkästä aikaa salilla rehkimässä. Kaikki yleinen voimattomuus häviää, kun pakottaa itsensä hikoilemaan. Illalla Arttu teki joulutorttuja (!). Hassua syödä niitä näin tammikuussa, kun joulusta tuntuu jo olevan ikuisuus.

Nyt vähän vielä vaalisähköposteja. Ja niitä vaalikoneita tuli tänään taas yksi kappale lisää.. Todellakin siis tiedän, mitä teen viikonloppuna – hiihtämisen lisäksi.