Sanni Grahn-Laasonen Hämeen Sanomissa: “Minun kirkkoni on suvaitsevainen”
Jokainen meistä saa uskoa, mihin haluaa. Se on perustuslaillinen oikeus, johon ei pidä kajota.
Ylen Homoilta-ohjelma synnytti tunnemyrskyn seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja asemasta kirkon jäseninä. Keskustelua on ollut epämukava seurata. Ensinnäkin, uskontoa ja politiikkaa ei pitäisi koskaan sotkea keskenään. Poliittisessa keskustelussa oleva ”sukupuolineutraali avioliittolaki”, josta Homoilta-ohjelmassa perimmiltään oli kyse, ei ota kantaa siihen, pitäisikö kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kyse on laista, joka tekisi erilaiset parit yhdenvertaisiksi lain edessä. Syrjiminen lailla ei enää ole tätä päivää. Sukupuolineutraalissa avioliittolaissa on kyse lopulta aika pienistä asioista, kuten yhteisestä sukunimestä, mutta näillä pienillä asioilla on iso symbolinen merkitys ihmisille, jotka vähemmistöinä kokevat tulevansa jätetyiksi jostain ulkopuolella.
Kirkon tulee päättää itse ja itsenäisesti, minkä kannan se ottaa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Seurakuntalaisetkin saavat – ja heidän kannattaa – olla tässä puntaroinnissa mukana. Paras keino vaikuttaa on äänestää marraskuun seurakuntavaaleissa. Haluammeko kirkon, joka on suvaitsevainen ja hyväksyy erilaisuuden? Itse koen, että kirkon tulee osoittaa lähimmäisenrakkautta myös tekoina.
Päivi Räsänen on väärässä siinä, ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta yli 18 000 ihmisen eroamisesta kirkosta. Hän on mielipiteillään luonut kuvan patavanhoillisesta ja kieltoihin perustuvasta kirkosta, jollaista en itse tunnusta.
Kirkosta eroaminen on samanlainen perusoikeus kuin kirkkoon kuuluminenkin. Toivon kuitenkin, että kukaan ei eroaisi kirkosta vain Päivi Räsäsen takia, joka edustaa kannoillaan korkeintaan pientä marginaalia kirkon meistä ihan tavallisista jäsenistä.
